Tulkoon valo!

TULKOON VALO

‘Jumala sanoi: “Tulkoon valo!” Ja valo tuli.” 1.moos.1:3

Taas on yksi vuosi saatu päätökseen, ja takana on kiirettä, erilaisia taakkoja, iloa, surua, ja kaikkea siltä väliltä. Kaikesta on Herra kuitenkin kantanut läpi. Ja ehkä enemmän kuin vain kantanut. Hän on opettanut kulkemaan läpi, sekä hyvien että haasteellisempien hetkien. Eikö ole ihanaa, että Taivaan Isä rakastaa ja välittää asioistamme niin paljon, että hän ei aina vain pelasta meitä vaikeuksien keskeltä, vaan hän opettaa meidät kulkemaan niiden läpi, Hänessä ja Hänen kanssaan.

Kun Jumala loi maailman, Hän loi sen sanallaan. Hän sanoi, “Tulkoon valo!”, ja valo tuli. Olen saanut tästä jakeesta jotakin todella merkittävää omaan elämääni ja haluaisin jakaa sen kanssasi. Kun tuntuu sekavalta, tai on tilanteita elämässä jotka ovat tosi koukeroisia tai solmuisia, on hyvä muistaa, että palvelen Jumalaa, jolla on valta tuoda VALO pimeyteen. Julistan pimeässä tilanteessa Taivaallisen Isäni tavoin: “Tulkoon valo!” Ja kun avoimin sydämin odotan Jumalan vastausta, Hän todella tuo valon. Joskus kaikki se, mitä Hänen läpivalaisussaan tulee pintaan, ei ole kivan tuntuista, mutta lopulta prosessi puhdistaa ja eheyttää. Hän haluaa aina, ihan aina, meidän parastamme. Ja Hänen paras meille on useimmiten sitä, että kasvamme suhteessamme Hänen kanssaan. Herra tietää, että kun kasvamme Hänessä ja Hänen valonsa saa meissä enemmän ja enemmän sijaa, loistamme yhä kirkkaammin tässä pimeässä maailmassa.

Eilen tein jotain, mitä en ikinä uskonut tekeväni. Yli kaksi vuosikymmentä olen tietämättäni ja välillä tietoisestikin kantanut suurta painavaa taakkaa, joka on tullut minun ja äitini väliin, johtuen minusta itsestäni. Käytökseni, puheeni, reaktioni, tapani toimia, kaikki siivilöityivät tämän tunnemöykyn läpi, ja huomasin kyllä etäisyyden tunteen, mutten koskaan osannut tarkentaa, mistä kaikki alkoi, ja mitä pitäisi tehdä. “Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Edellis-iltana istuin sohvalla mieheni kanssa, ja Herra valaisi tilanteen täysin. Yhtäkkiä kaikki oli selvää. Vuosien itkut ja vaikerrukset ja kysymysmerkit selitetty kertaheitolla. Ymmärsin nyt, mistä möykky sydämessäni oli saanut alkunsa, ja ymmärsin myös, että oli aika puhua äitini kanssa asiasta, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Kun sitten eilen ajoin vanhempieni luokse, ja aloin purkamaan sydäntäni äidilleni, olimme molemmat kyynelissä, ja sain tehdä jotain mitä en koskaan kuvitellut pystyväni tekemään: Pyysin äidiltäni anteeksi. Olin tullut teininä uskoon, mutta olin tuomitsevalla käytökselläni loukannut äitiäni syvästi, ja nyt oli aika asettaa kaikki taas paikoilleen. Sanoin äidilleni, että pyydän anteeksi kaikkea mitä olen tehnyt ja sanonut. Hän sanoi kyyneleet silmissään, ettei minun tarvitse pyytää anteeksi mitään. Sanoin, että kyllä pitää, oman itseni tähden vähintäänkin. Olin käyttäytynyt erittäin epäkunnioittavasti omaa rakasta äitiäni kohtaan, ja haluan jälleen puhtaalla omallatunnolla osoittaa hänelle ja myös isälleni sitä kunnioitusta, joka heille kuuluu, vanhempinani. Valo tuli. Se todella tuli. Hetki oli kaunis, ja huomasin miten katkeruuden verho poistui sydämeni yltä. Olin kiitollinen, että saimme tämän hetken keskustella, eikä sitten vasta hautajaisissa surra asioita, joita ei omassa itsepäisyydessään suostunut käymään läpi aiemmin. Tilanne oli läpivalaistu, Herra eheyttää perhesuhteet.

Rohkaisen sinua, sisar, tai veli. Jos sydämessä tuntuu jokin asia pimeältä tai raskaalta, kysymysmerkiltä itsellesikin. Pyydä, että Jumala valaisee juuri sen kohdan. Hän on uskollinen, Hän välittää asiastasi. Olkoon sinulla tänä jouluna ilo ja valo! Aloitetaan uusi vuosi puhtain sydämin ja odottavin mielin. Amen?

“Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” - Joh.1:4-5

Siunaavin terkuin, Odetta