Pelottaako?

Pelko on uskoa siihen, että minulle tai läheisilleni käy huonosti, sanoo yhdysvaltalainen saarnamies Kris Valotton.

Kun odotamme puolisoa, jonka piti tulla kotiin tiettyyn aikaan, ja kello käy eikä häntä näy, niin ajattelemmeko että no varmaan pomo pysäytti hänet kadulla ja pyysi juttelemaan ylennyksestä? Tai että nyt on tapahtunut jotain tosi mukavaa ja puolisoni kertoo siitä minulle heti kun kotiin pääsee!

Tai ehkäpä oma lapsi on tulossa kotiin, ilta on pimeä eikä lapsesta kuulu mitään. Ajattelemmeko, että hänellä on varmaan kaikki todella hyvin ja myöhästymiselle on aivan erityinen syy -vai rullaako päämme sisällä jatkuvalla syötöllä synkkiä ajatuksia kaikesta siitä pahasta, mitä on ehkä tapahtunut? Onkohan lapsi ajanut pyörällä ojaan, onko hänelle käynyt jotain ikävää, onko hän sairaalassa tai makaako lumihangessa nyt jossain matkan varrella...?

Jos pitää esiintyä tai pitää puhe, niin alkaako ääni täristä, maha mennä sekaisin, housunpuntit tutista niin selvästi, että mielummin haluaisi juosta kirkuen ulos kuin nousta toisten edessä seisomaan?

Mitä luulemme tapahtuvan kun joudumme vaikkapa pitämään puheen: sitä, että housut tippuvat jalasta kesken kaiken vai sitä että näytämme täysin naurettavilta ja röyhtäilemme vahingossa?

Näissä tilanteissa huomaamme selkeästi sen, mitä uskomme itsellemme käyvän.

Uskomme.

-Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. (Hepr 11:1 ) Tämä pätee pelkoon erittäin hyvin, sillä niin kauan kuin lujasti uskomme, että ikävät asiat odottavat nurkan takana, niin toimimme sen mukaan.

Mutta jos uskomme Jumalan olevan puolellamme, niin asenteemme pitäisi olla aivan toinen . Mitä Raamattu sanoo uskosta? Hepr 11:32-34

-Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista, jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.

Kun uskomme perustuu tietoon siitä, että Ihmeellinen Neuvonantaja, Iänkaikkinen Isä, Väkevä Jumala, Rauhanruhtinas on meidän puolellamme ja on luvannut suojata sekä varjella meitä, niin se alkaa näkyä teoissa sekä ajatuksissamme.

Emme voi kuitenkaan puristaa itsestämme väkisin rentoa huolettomuutta. Terve pelkohan on sitäpaitsi tarpeellinen suojeluvaisto; ilman sitä emme välittäisi harmaakarhun lähentelyistä emmekä pimeän kellarin liukkaista portaista .

Mutta väärä pelko on juuri sitä mitä pitää välttää viimeiseen asti, sillä se ei synnytä elämää eikä auta ketään.

Tunteita ei tarvitse koskaan tukahduttaa , ne eivät ole syntiä, ja pelonkin voi tuoda aina Jumalan eteen ja käsitellä sitä Hänen kanssaan. -Minua pelottaa vaikka rukoilen kuinka, Jeesus, tule kertomaan mistä se johtuu!

Ja Hän tulee, aina.

Maija Hangisto