Mihin Minua Tarvittaisiin!
Elämässäni suuret päätökset ovat aina vaatineet aikaa keskustella ja rukoilla Jumalaa
löytääkseni vastauksen tarvittavaan kysymykseen. Tässä kuvaan nyt ensimmäisen ja
suurimman.
Tiesin, että minulla oli synnynnäinen sydänvika, mutta en tiennyt minkälainen ja kuinka
vaarallinen se olisi. Olin 21 vuotias opiskelualaa hakeva ja jo kihlautunut nuori nainen.
Sydänviastani tulikin niin suuri ongelma, että lopulta keräsin kaiken voimani ja hakeuduin
sydän spesialistin puheille. Pelkäsin diagnoosia, sillä minut lähetettiin suoraan
erikoistutkimuksiin. Kun sitten laitteisiinsidottuna ja kirurgien ympäröivänä hädissäni
katselin ympärilleni ja seurasin monitoriani, näin kuinka sydämeni lyönnit alkoivat harveta.
Hiljaa rukoilin samalla kun näin monitorin osoittavan viivaa. Oliko minulla tarvetta
maailmassa? Vastauksena sain nähdä vihreällä kaakelilla loistavan valon Ristin muodossa ja
Pyhän Hengen kosketuksen kautta sanat”Älä pelkää, Minä se olen”. Siinä hetkessä minut
vedettiin takaisin , sydämeni alkoi toimia ja tiesin että Jumalalla oli minulle suunnitelma.
Annoin elämäni Herralle luottaen, että suuri kirurginen sydämen korjausleikkaus oli edessäni.
5 vuoden kuluttua olin saavuttanut hyvän ammatin, naimisissa ja kahden tyttären äiti.
Asuimme Turussa. Eräänä alkukesän iltana elämääni iski uusi pommi. Mieheni sai haastavan
ja Suomessa kehitetyn ensimmäisen Risteilylaivoihin rakennettavan elektronisen
tilausohjelman. Mutta se merkitsi, että meidän tulisi muuttaa aluksi Etelä- Afrikkaan.
Olin seurakunnassa mukana, olin ystävystynyt nuoren pappisperheen kanssa, enkä ollut
mitenkään valmis hyppäämään tuntemattomaan tulevaisuuteen. Kesä tuli ja syksy seurasi
pitkälle, enkä olisi millään jättänyt mielenkiintoista omaa työtäni.
Jumalan suunnitelmat olivat kuitenkin toiset! Olin niin väsynyt työstämään tuntemattomaan
maailmaan joutumista, että pyysin Jumalalta vastausta: Avasin Raamatun ja luin ja käteni
kosketti tekstiä ” Ja Herra sanoi Abrahamille: Lähde maastasi, ja suvustasi ja isäsi kodista
siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan”. Vaikka osoite oli tuntematon, olosuhteet vieraat,
hyväksyin Jumalan vastauksen. Omaisemme olivat vihaisia moniksi vuosiksi. He kokivat
olevansa hyljättyjä.!
Yllätykseksemme muutimmekin ensin vuodeksiTanskaan. Se oli hyvä koulutusvuosi moniin
asioihin ja tulinkin siihen tulokseen, että Jumala antoi meille ns. pehmeän laskun. Tartuin
raamattuun englannin kielisenä versiona, jota olen käyttänyt siitä lähtien. Irrottautuminen
kotimaasta merkitsi laskeutumista taivaallisille käsivarsille.
Seuraava iso askel lennätti perheen Wieniin viideksi vuodeksi. Jos Abraham vaelsi maasta
toiseen niin kuljettin mekin. Mieheni kulki maailman kaikissa kolkissa usein viikkoja joten
jäin paljon yksin, nyt poika vauva kainalossa.
Itävalta on edelleen vahvasti katolinen maa eikä Englanninkielistä seurakuntayhteyttä ollut
nähtävästi missään. Itkin ja rukoilin . Ja vastaus tuli nopeasti- ei meitä jätetty yksin.
Tyttäremme kävivät kansainvälisessä koulussa ja he kaipasivat ystäviä hekin. Kun seuraavan
kerran menin postiluukulle sain kutsukortin lähellä olevasta lähetystyöntekijöiden
keskuksesta. En ollut uskoa silmiäni. Mistä kukaan tiesi, että vanhaan hienoon ”linnaan” oli
muuttanut suomalainen perhe. Jumala tiesi. Käännös oikeaan suuntaan vaikuttaa
perheessämme tänäkin päivänä. Ihmeellisintä oli tutustua keskuksen henkilöstöön, joiden
esimies oli Kalevi Lehtinen.
Kun sitten sairastuin vihurirokkoon ( tartunta tytöistä) totesin olevani myös raskaana. Etsin
lääkäreistä apua kielteisellä tuloksella. Minut lähes pakotettiin raskauden keskeyttämiseen.
Jumalan viesti tilanteeseen löytyi Hebr. 10:35-36. ”Älkää siis heittäkö pois uskallustanne,
jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja
saadaksenne sen, mikä luvattu on.”
Lyhyen periodin asuimme Romaniassa ja 25 vuotta Lontoossa.
Herramme kutsui minut ja osan perhettä takaisin vastaanottamaan minun kansaani, kun he
tulevat. Tähän minut harjotettiin.
Siunauksin
Leena Reijonen