ILOA YHTEYDESTÄ
Viittä vailla kuusi ovikello soi, ja menen avaamaan. Kotiimme astuu kaksi
innokkaasti rupattelevaa naista. Juuri, kun ovat saaneet takkinsa naulakkoon,
joukkoon liittyy vielä neljä lisää. Vilkas puheensorina täyttää olohuoneen, vaikka
edellisestä tapaamisesta on kulunut vain pari viikkoa. Jälleennäkeminen on iloista
ja ilmapiiri odottava. Roomalaiskirje 1:12 kuvaa tuota osuvasti “että me yhdessä
ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme”. Sitten voimmekin aloittaa
Kouvolan Aglown rukous- ja ylistysillan yhteisellä kiitoksella ja rukouksella.
Mitä sinulle kuuluu?
Istuudumme pöydän ääreen, missä on tarjolla virkistäviä hedelmiä ja mehuja.
Jokainen saa kertoa kuulumisensa, miten on mennyt, miten Jumala on johdattanut
tai auttanut. Myös ne tilanteet, missä mokasi tai epäonnistui- sehän on kaikki
elämää. Joskus koettelemukset painavat ja saamme yhdessä lohduttaa, rukoilla ja
rohkaista eteenpäin. Yhteys on vuorovaikutusta ja kanssakäymistä toistemme
kanssa. Jos joku haluaa vain olla ja kuunnella esim. väsymyksen vuoksi, on sekin
aivan ok. Aloittaessani luotsaamaan tätä ryhmää muutamia vuosia sitten, tunsin
naiset vain ulkonäöltä. Alku olikin aika haparointia, sillä tarkkailin heitä vain vajavaisesti,
inhimillisin silmin. Usein ärsyynnyin toisten ajatuksista tai tavasta toimia. Sielunvihollinen toi tietysti
lusikkansa soppaan ja yritti tuoda erimielisyyttä ja tyytymättömyyttä
keskuuteemme. Rukouksella on suuri voima. Rauta rautaa hioo ja ihminen
toistaan hioo sanotaan Sananlaskuissa 27:17. Itselleni oli valtava oivallus, kun
ymmärsin jokaisen olevan kuin jalokivi. Kukin heijastaa juuri omaa väriään: safiiri
sinistä, rubiini punaista, smaragdi vihreää jne. Olemme kaikki erilaisia ja jokainen
saa omalla tavallaan ja persoonallaan ilmaista itseään. On tärkeää, että
kunnioitamme toinen toistamme ja osoitamme hyväksyntämme ja rakkautemme
kaikissa tilanteissa. Niistä syntyy keskinäinen luottamus ja hyvä yhteys. Joh
13:35 sanoo: “Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on
keskinäinen rakkaus.”
Naamioista vapauteen
Ajatuksen illan opetukseen sain Sarah Shawn kirjasta Sarah ja videosta, jonka
näin aiemmin. Kysymys on naamioista, joiden taakse olemme piiloutuneet
peittääksemme sen todellisen minän. Eli esitämme jotain muuta, mitä olemme.
Syntiinlankeemuksen jälkeen Adamin ja Eevan tapa käsitellä kipuja ja pelkoja oli
peittää ne, eli piiloutua viikunanlehtien taakse. Jumalan tahto on aina hyvä. Hän
antoi meille parastaan – Jeesuksen. Hänen kauttaan voimme saada syntimme
anteeksi, uudestisyntyä Jumalan lapseksi ja elää läheisessä suhteessa Hänen
kanssaan. Jeesus on pelastaja, vapahtaja, parantaja, eheyttäjä ja ennalleen
asettaja. Jokaisella on omat tavat käsitellä kokemuksia, mitä elämän varrella on tapahtunut.
Usein kyky käsitellä vaikeita ja negatiivisia tilanteita ja asioita on varsin rajallinen, tai niitä ei ole osattu
kohdata ollenkaan. Emme voi korjata sitä, minkä vain Jeesus voi. Meille on
muodostunut ongelman seurauksena naamio, joka ikään kuin tuottaa turvaa,
mutta ei saa aikaan parantumista. Yritämme näyttää ulkoisesti täydelliseltä , mutta
meistä tuleekin sisäisesti pelokkaita ja epävarmoja. Jesaja 28:15 sanoo: “Sillä me
olemme tehneet valheesta turvamme ja piiloutuneet petokseen”. Pidän piilossa
sen, joka oikeasti olen. En tahdo näyttää sitä muille ja rakennan puolustuksen
todellisen minän ympärille. Saatan olla iloinen, mutta syvällä sisimmässä on tuska,
jonka tulisi parantua. Saatan olla varsin hallitseva, mutta sisimmässäni kannan
hylkäämistä ja loukkaantumisia, jotka tulisi käsitellä ja antaa anteeksi. Ihmispelko
estää yhteyden syntymisen. En tohdi ilmaista ajatuksiani tai tulla näkyväksi, jos
joku ei silloin pidäkään minusta! Minussa onkin kaksi minää ulkopuolinen ja
sisäinen piilossa. Se on aina sekava olotila. Naamio pitää minut etäällä muista ja
itsestäni.
Jeesus on vapauttajamme, joka haluaa asetta ennalleen sen, mikä on rikkoutunut.
Hän haluaa päästä naamiomme taakse ja parantaa meidät. Hän haluaa vapauttaa
vangitut, antaa juhlapäähineen tuhkan sijaan, ylistyksen vaipan masennuksen
sijaan, iloöljyä murheen sijaan. Ensimmäinen asia saattaa eheytymisessä olla,
että Jeesus saa laskeutua pään tiedosta sydämen tasolle, että saan olla
todellisesti Hänen läsnäolossaan ja rakkautensa ympäröimänä. Vasta silloin
uskallan päästää Hänet kipujen ja kärsimyksen paikkoihin. 1Joh 4:18
vakuuttaa :”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon,
sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää ei ole päässyt täydelliseksi
rakkaudessa. Itse
emme aina edes tiedosta, että elämme valheellisesti naamion takana. Vain Pyhä
Henki voi meille näyttää ne syyt ja tilanteet, jotka ovat vaikuttaneet niiden
syntymiseen. Jeesus kutsuu ulos piilopaikasta. Vastaanotetaan Hänen elämä
itseemme. Annetaan totuuden tehdä meidät vapaiksi. Silloin löydämme myös
rauhan. Annetaan Jumalan purkaa valheelliset naamiot ja parantaa, jotta meistä
kuoriutuu se alkuperäinen ja aito persoonallisuus. Silloin yhteytemme myös toisten
kanssa saa aivan uudet mahdollisuudet ja
ulottuvuudet.
Sinä olet Jumalalle ainutlaatuinen, arvokas, sangen hyvä ja ylen ihmeellisesti
tehty nainen. Hän on luonut sinut täydelliseksi Hänen tarkoitustaan varten.
Jumala haluaa, että voit iloita naisellisuudestasi ja niistä luonteenpiirteistä, joita
Hän on juuri sinulle antanut. Hän odottaa, kunnes olet valmis tulemaan Hänen
lähelleen...
Keskustelua
Ilta jatkui ensin varovaisella keskustelulla alustuksesta, mutta varsin pian into ja
avoimuus nousi ja kirvoitti kielen kannat. Totesimme yksimielisesti, että jokainen
haluaa vapautua ja eheytyä valheellisista naamioista. Jokainen haluaa löytää sen
identiteetin, jonka Jumala on hänelle antanut. Tämä on Jeesuksen käden ojennus:
“Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille
levon”. Kotiläksyksi annoin kehotuksen ottaa aikaa Jeesuksen kanssa ja pyytää,
että Hän näyttää naamiomme ja ennen kaikkea, mistä ne ovat tulleet. Sen jälkeen
voimme kohdata ja käsitellä niitä. Sitten voimme antaa anteeksi asian osaisille ja
myös itsellemme ja pyytää eheytymistä ja parantumista.
Ylistys ja rukous
Ylistystä aloittaessa kyselimme, onko meillä naamioita, jotka estävät ylistämästä
vapaasti? Halusimme näin laittaa opetuksen heti käyttöön! Vastauksia alkoi kuulua
eri puolelta olohuonetta : ihmispelko, häpeä, arvottomuus, vanhat tottumukset ...
Rukoilimme, että saisimme eheytyä ja vapautua ilmaisemaan kiitosta ja rakkautta
Häneen aidosti. Etenimme, niin kuin Pyhä Henki viitoitti tietä: välillä ylistäen
Hengessä ja ymmärryksellä, välillä rukoillen. “Lauluun me liitytään, se on kaukaa
menneestä. Nostetaan äänemme taivaan ja maan ääriin”. Tunnelmat vaihtelivat
ylistyksestä palvontaan, ja saimme viettää aikaa Hänen läsnäolossaan. Sitten
iloitsimme Herrassa , sillä Hän on väkevyytemme ja voimamme. Tanssimme ja
lauloimme Hänelle. Metakka taisi kuulua talon ulkopuolelle asti! Saimme myös
palvella toisiamme niiden lahjojen mukaan, mitä meille oli annettu. Totesimme,
että ylenpalttisesti on iloa Hänen kasvojensa edessä.
Kolme tuntia, ja usein ylikin , vierähtää kuin siivillä. Joskus illan alkaessa on
väsynyt ja lannistunut, mutta lähtiessä Jumalan ilo, into ja voima täyttää meidät.
Eteinen täyttyy ilosta ,naurusta ja kiitollisuudesta. Saimme kokea, kuinka hyvää ja
suloista onkaan, kun siskokset elävät sopuisasti yhdessä. Sinne on Herra
säätänyt siunauksen ja ikuisen elämän Psalmia 133 mukaillen.
Eijariitta Hurri
Kommentare