top of page

ILOA YHTEYDESTÄ

Viittä vailla kuusi ovikello soi, ja menen avaamaan. Kotiimme astuu kaksi

innokkaasti rupattelevaa naista. Juuri, kun ovat saaneet takkinsa naulakkoon,

joukkoon liittyy vielä neljä lisää. Vilkas puheensorina täyttää olohuoneen, vaikka

edellisestä tapaamisesta on kulunut vain pari viikkoa. Jälleennäkeminen on iloista

ja ilmapiiri odottava. Roomalaiskirje 1:12 kuvaa tuota osuvasti “että me yhdessä

ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme”. Sitten voimmekin aloittaa

Kouvolan Aglown rukous- ja ylistysillan yhteisellä kiitoksella ja rukouksella.


Mitä sinulle kuuluu?


Istuudumme pöydän ääreen, missä on tarjolla virkistäviä hedelmiä ja mehuja.

Jokainen saa kertoa kuulumisensa, miten on mennyt, miten Jumala on johdattanut

tai auttanut. Myös ne tilanteet, missä mokasi tai epäonnistui- sehän on kaikki

elämää. Joskus koettelemukset painavat ja saamme yhdessä lohduttaa, rukoilla ja

rohkaista eteenpäin. Yhteys on vuorovaikutusta ja kanssakäymistä toistemme

kanssa. Jos joku haluaa vain olla ja kuunnella esim. väsymyksen vuoksi, on sekin

aivan ok. Aloittaessani luotsaamaan tätä ryhmää muutamia vuosia sitten, tunsin

naiset vain ulkonäöltä. Alku olikin aika haparointia, sillä tarkkailin heitä vain vajavaisesti,

inhimillisin silmin. Usein ärsyynnyin toisten ajatuksista tai tavasta toimia. Sielunvihollinen toi tietysti

lusikkansa soppaan ja yritti tuoda erimielisyyttä ja tyytymättömyyttä

keskuuteemme. Rukouksella on suuri voima. Rauta rautaa hioo ja ihminen

toistaan hioo sanotaan Sananlaskuissa 27:17. Itselleni oli valtava oivallus, kun

ymmärsin jokaisen olevan kuin jalokivi. Kukin heijastaa juuri omaa väriään: safiiri

sinistä, rubiini punaista, smaragdi vihreää jne. Olemme kaikki erilaisia ja jokainen

saa omalla tavallaan ja persoonallaan ilmaista itseään. On tärkeää, että

kunnioitamme toinen toistamme ja osoitamme hyväksyntämme ja rakkautemme

kaikissa tilanteissa. Niistä syntyy keskinäinen luottamus ja hyvä yhteys. Joh

13:35 sanoo: “Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on

keskinäinen rakkaus.”


Naamioista vapauteen


Ajatuksen illan opetukseen sain Sarah Shawn kirjasta Sarah ja videosta, jonka

näin aiemmin. Kysymys on naamioista, joiden taakse olemme piiloutuneet

peittääksemme sen todellisen minän. Eli esitämme jotain muuta, mitä olemme.

Syntiinlankeemuksen jälkeen Adamin ja Eevan tapa käsitellä kipuja ja pelkoja oli

peittää ne, eli piiloutua viikunanlehtien taakse. Jumalan tahto on aina hyvä. Hän

antoi meille parastaan – Jeesuksen. Hänen kauttaan voimme saada syntimme

anteeksi, uudestisyntyä Jumalan lapseksi ja elää läheisessä suhteessa Hänen

kanssaan. Jeesus on pelastaja, vapahtaja, parantaja, eheyttäjä ja ennalleen

asettaja. Jokaisella on omat tavat käsitellä kokemuksia, mitä elämän varrella on tapahtunut.

Usein kyky käsitellä vaikeita ja negatiivisia tilanteita ja asioita on varsin rajallinen, tai niitä ei ole osattu

kohdata ollenkaan. Emme voi korjata sitä, minkä vain Jeesus voi. Meille on

muodostunut ongelman seurauksena naamio, joka ikään kuin tuottaa turvaa,

mutta ei saa aikaan parantumista. Yritämme näyttää ulkoisesti täydelliseltä , mutta

meistä tuleekin sisäisesti pelokkaita ja epävarmoja. Jesaja 28:15 sanoo: “Sillä me

olemme tehneet valheesta turvamme ja piiloutuneet petokseen”. Pidän piilossa

sen, joka oikeasti olen. En tahdo näyttää sitä muille ja rakennan puolustuksen

todellisen minän ympärille. Saatan olla iloinen, mutta syvällä sisimmässä on tuska,

jonka tulisi parantua. Saatan olla varsin hallitseva, mutta sisimmässäni kannan

hylkäämistä ja loukkaantumisia, jotka tulisi käsitellä ja antaa anteeksi. Ihmispelko

estää yhteyden syntymisen. En tohdi ilmaista ajatuksiani tai tulla näkyväksi, jos

joku ei silloin pidäkään minusta! Minussa onkin kaksi minää ulkopuolinen ja

sisäinen piilossa. Se on aina sekava olotila. Naamio pitää minut etäällä muista ja

itsestäni.

Jeesus on vapauttajamme, joka haluaa asetta ennalleen sen, mikä on rikkoutunut.

Hän haluaa päästä naamiomme taakse ja parantaa meidät. Hän haluaa vapauttaa

vangitut, antaa juhlapäähineen tuhkan sijaan, ylistyksen vaipan masennuksen

sijaan, iloöljyä murheen sijaan. Ensimmäinen asia saattaa eheytymisessä olla,

että Jeesus saa laskeutua pään tiedosta sydämen tasolle, että saan olla

todellisesti Hänen läsnäolossaan ja rakkautensa ympäröimänä. Vasta silloin

uskallan päästää Hänet kipujen ja kärsimyksen paikkoihin. 1Joh 4:18

vakuuttaa :”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon,

sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää ei ole päässyt täydelliseksi

rakkaudessa. Itse

emme aina edes tiedosta, että elämme valheellisesti naamion takana. Vain Pyhä

Henki voi meille näyttää ne syyt ja tilanteet, jotka ovat vaikuttaneet niiden

syntymiseen. Jeesus kutsuu ulos piilopaikasta. Vastaanotetaan Hänen elämä

itseemme. Annetaan totuuden tehdä meidät vapaiksi. Silloin löydämme myös

rauhan. Annetaan Jumalan purkaa valheelliset naamiot ja parantaa, jotta meistä

kuoriutuu se alkuperäinen ja aito persoonallisuus. Silloin yhteytemme myös toisten

kanssa saa aivan uudet mahdollisuudet ja

ulottuvuudet.

Sinä olet Jumalalle ainutlaatuinen, arvokas, sangen hyvä ja ylen ihmeellisesti

tehty nainen. Hän on luonut sinut täydelliseksi Hänen tarkoitustaan varten.

Jumala haluaa, että voit iloita naisellisuudestasi ja niistä luonteenpiirteistä, joita

Hän on juuri sinulle antanut. Hän odottaa, kunnes olet valmis tulemaan Hänen

lähelleen...


Keskustelua


Ilta jatkui ensin varovaisella keskustelulla alustuksesta, mutta varsin pian into ja

avoimuus nousi ja kirvoitti kielen kannat. Totesimme yksimielisesti, että jokainen

haluaa vapautua ja eheytyä valheellisista naamioista. Jokainen haluaa löytää sen

identiteetin, jonka Jumala on hänelle antanut. Tämä on Jeesuksen käden ojennus:

“Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille

levon”. Kotiläksyksi annoin kehotuksen ottaa aikaa Jeesuksen kanssa ja pyytää,

että Hän näyttää naamiomme ja ennen kaikkea, mistä ne ovat tulleet. Sen jälkeen

voimme kohdata ja käsitellä niitä. Sitten voimme antaa anteeksi asian osaisille ja

myös itsellemme ja pyytää eheytymistä ja parantumista.


Ylistys ja rukous


Ylistystä aloittaessa kyselimme, onko meillä naamioita, jotka estävät ylistämästä

vapaasti? Halusimme näin laittaa opetuksen heti käyttöön! Vastauksia alkoi kuulua

eri puolelta olohuonetta : ihmispelko, häpeä, arvottomuus, vanhat tottumukset ...

Rukoilimme, että saisimme eheytyä ja vapautua ilmaisemaan kiitosta ja rakkautta

Häneen aidosti. Etenimme, niin kuin Pyhä Henki viitoitti tietä: välillä ylistäen

Hengessä ja ymmärryksellä, välillä rukoillen. “Lauluun me liitytään, se on kaukaa

menneestä. Nostetaan äänemme taivaan ja maan ääriin”. Tunnelmat vaihtelivat


ylistyksestä palvontaan, ja saimme viettää aikaa Hänen läsnäolossaan. Sitten

iloitsimme Herrassa , sillä Hän on väkevyytemme ja voimamme. Tanssimme ja

lauloimme Hänelle. Metakka taisi kuulua talon ulkopuolelle asti! Saimme myös

palvella toisiamme niiden lahjojen mukaan, mitä meille oli annettu. Totesimme,

että ylenpalttisesti on iloa Hänen kasvojensa edessä.

Kolme tuntia, ja usein ylikin , vierähtää kuin siivillä. Joskus illan alkaessa on

väsynyt ja lannistunut, mutta lähtiessä Jumalan ilo, into ja voima täyttää meidät.

Eteinen täyttyy ilosta ,naurusta ja kiitollisuudesta. Saimme kokea, kuinka hyvää ja

suloista onkaan, kun siskokset elävät sopuisasti yhdessä. Sinne on Herra

säätänyt siunauksen ja ikuisen elämän Psalmia 133 mukaillen.


Eijariitta Hurri

Comments


Featured Posts
Check back soon
Once posts are published, you’ll see them here.
Recent Posts
Archive
Search By Tags
No tags yet.
Follow Us
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square
  • Google+ Basic Square
bottom of page