Lyhyiden kohtaamisten kutsumustyö

Marraskuun ystäväkirje 2019 Lyhyiden kohtaamisten kutsumustyö

Oli lokakuun ilta, istuin parkkipaikalla autossa ja kihisin kiukusta. Akku oli loppu. Yritin startata autoa moneen kertaan, mutta se ei inahtanutkaan. Kiukkuni johtui siitä, että olin tuntenut selvää kehotusta mennä juuri tuona päivänä vierailemaan enoni luo naapurikaupunkiin. Jos kerta minun on mentävä sinne, niin miksi juuri nyt akku ei teekään yhteistyötä? En saanut soittamalla ketään auttamaan minua, mikä lisäsi turhautuneisuuttani. Lopulta nousin autosta, paiskasin oven kiinni ja lähdin laahustamaan takaisin kotiin. Törmäsin muutaman metrin päässä naapuriini, vanhaan mukavaan mieheen, joka oli tullut ihailemaan kaunista iltaa Aurajoen äärelle. Jäin siihen rupattelemaan hetkeksi niitä näitä. Ehdimme keskustella hetken aikaa siitä, miten hän nuorempana oli ajellut joella veneellään. Kun toivottelin hänelle hyvää iltaa ja lähdin kävelemään kohti kotia, minuun iski Pyhä Henki niin lujaa, että melkein horjahdin, ja kyyneleet alkoivat virrata siinä hetkessä. Koska olin julkisella paikalla, koetin peitellä itkua parhaani mukaan. Kuulin Pyhän Hengen sanovan minulle, että minun tarkoitukseni ei ollut mennä tänään enoa katsomaan, vaan kohdata naapurini. Ainut tapa törmätä naapuriin oli se, että kävisin autolla ensin. Siksi akku ei toiminut. Mutta emmehän me puhuneet mistään hengellisestä emmekä kovinkaan merkittävästä asiasta, ajattelin. Eikö sairaan enon luona käyminen olisi ollut tärkeämpää? Minulla on siis aivan eri käsitys siitä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Vuosia sitten, kun lapseni olivat pieniä ja hoidin heitä kotona, haikailin usein tekemään sellaista hengellistä työtä, joka mielestäni oli tärkeää seurakunnan kannalta, kuten saarnaamista tai opettamista. Valitin Herralle sitä, että teen päivästä toiseen taloustöitä ja hoidan lapsia kotona ja kyselin milloin tulee se aika, jolloin Hän alkaa käyttää minua kunnolla seurakunnassa? -Luuletko sinä, ettet ole ollut Herran työssä koko ajan?, Hän vastasi: Olet tehnyt kanssani työtä joka päivä, koko ajan hoitaessasi lapsia, jutellessasi vierustoverin kanssa pankin odotusaulassa, kaupan kassalla, naapureita kohdatessa, auttaessasi puhelimessa ystävääsi. " Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, Sanoo Herra." (Jesaja 55: 8) Se, mitä minä pidän merkityksellisenä taivastien kannalta, ei välttämättä ole sitä. Jeesus, jolla on eri suunnitelmat, luo persoonallisuudelleni sopivia, sinällään ohimeneviltä tuntuvia tilanteita joka päivä. En tunne niiden tarkoitusta, mutta ne ovat taivaassa tavattoman tärkeitä. Minulla, kuten meillä jokaisella, on näiden pienten kohtaamisten kutsumustyö.

Herra siunatkoon sinua jokaisena hetkenäsi!

Maija Hangisto