Suvi suloinen
Suvi suloinen
Tultuani uskoon Isä on avannut silmäni näkemään Hänen luomiskertomuksensa aivan uudessa potenssiluvussa.
Miten vihreä väri onkaan kauniin täyteläinen puissa, pensaissa ja ruohossa, kuinka upean sininen on pilvetön taivas,
kuinka kauniita ovat kukat ja kukkivat puut. Voikukatkin näyttävät nykyään kauniin keltaisilta kun ei enää ole omaa
pihaa hoidettavana. Silloin voikukka olikin kirosana. Tai miten ihanalta kuulostaa touhua täynnä olevien lintujen laulu
keväisin. Paitsi olisiko räkättien kohdalla luomiskertomus jäänyt vähän kesken?
Me suomalaiset saamme nauttia tästä kauneudesta valitettavasti vain niin lyhyen aikaa. Toisaalta lyhyt nautinto saa
joka vuosi tuntemaan luonnon heräämisen ja elon aivan toiselta kuin, jos meillä ei olisi neljää vuodenaikaa – Jumalan
jokavuotista luomiskertomusta pienoiskoossa.
Miten sinä näet ja tunnet Jumalan luomistyön ympärilläsi? Jumala käytti tämän kaiken luomiseen, jossa elämme, 6
päivää. Mutta osaammeko nauttia siitä edes hetken vai onko kaikki itsestään selvää ja jokapäiväistä? Osaammeko
avata enää aistejamme? Kiire on vallannut elämämme ja ajatuksemme ja se on vienyt meidät kauas kaikesta, jonka
Jumala on luonut ja antanut meille suomalaisille.
Viimeisen vuoden aikana silmäni ovat alkaneet aueta myös sille toiselle maailmalle, jossa elämme ja jonka toisaalta
haluamme peittää tai yrittää olla näkemättä. Jumalalta tosiaan kului vain 6 päivää, että Hän sai kaiken aikaan, jotta
meillä olisi paratiisi, jossa elää. No, pystymmekö tai ehdimmekö nähdä ympäröivän paratiisimme? Tai osaammeko
antaa arvoa tälle meille annetulle paratiisille?
Raamattu alkaa paratiisista ja Jumala on luonut meidät varjelemaan ja pitämään huolta luomakunnastaan. Jumala
haluaa meille vain pelkkää hyvää, mutta se miten olemme tuhoamassa kiihtyvällä vauhdilla paratiisiamme voi kuvata
sanalla kapina. Toimimme Jumalan tahdon vastaisesti tiedostamatta sitä edes itse. Se miten saastutamme,
roskaamme ja haaskaamme luonnonvaroja on tapahtunut jo satojen vuosien ajan, mutta lisääntyvällä tahdilla. Tähän
on vaikuttanut mm. ei kehittyneiden maiden, kuten Kiinan teollistuminen. Meille itsellemme kaikki on jo
äidinmaidossa opittua – ei omassa lapsuudessanikaan näihin asioihin kiinnitetty huomiota. Eihän silloin esim.
autojakaan ollut joka perheessä edes sitä yhtä kappaletta. Nykyisin kaksi on jo ihan normaalia.
Jumalan tahto on, että pidämme huolen omasta ympäristöstämme, jossa asumme. Tiedämme, että meidän pitää
palvella Jumalaa uskossamme mm. hyvillä teoilla. Palveleminen ja hyvät teot koskevat myös luontoamme ja
ympäristöämme. Ei riitä, että otamme huomioon vain läheiset vaan myös ympäristömme. Molemmat ovat osa
luomiskertomusta. En tarkoita, että meidän pitää heti muuttua ”aivan vihreiksi” vaan voimme miettiä millaisilla
pienillä asioilla voimme aloittaa: Juonko kaupasta ostettua vettä vai voisinko juoda hanavettä? Otanko kaupassa
muovikassin? Lajittelenko roskani mahdollisimman huolellisesti? Mistä materiaalista tehtyjä vaatteita käytän?
Helposti pelkäämme miten toiset ihmiset suhtautuvat meihin ja valintoihimme. Meidän pitää kuitenkin ottaa riskejä
eikä välittää aina muiden ajatuksista vaan toimia Jumalan tahdon mukaan. Uskon kuitenkin, jos yritämme
parhaamme, että se koituu ei vain meille vaan myös Jumalan valtakunnalle siunaukseksi - unohtamatta meidän
tulevia sukupolvia. Ei anneta arjen tehdä meitä sokeiksi Jumalan yliluonnollisille vaikutuksille elämäämme.
Nykyään puhutaan kovasti ilmaston lämpenemisestä ja toisaalta vähätelläänkin asiaa, mutta itse tajusin jossain
vaiheessa, että lapsuudessani oli aina lunta ja pakkasta talvisin. Ei ollut ainuttakaan talvea, ettei päässyt hiihtämään.
Nyt voi olla kiitollinen edes pienestä määrästä lunta, joka tuo valoa pimeään vuodenaikaan.
Käydessäni 2012 lokakuussa Itävallassa Kremsissä, vuokraemäntäni, joka oli jo ikääntynyt, jutteli kuinka heillä oli
ilmasto muuttunut hänen elinaikanaan. Heillä ei enää ole talvia ja kesät ovat kuumia, jopa yli +30. Hän ei ollut
lainkaan tyytyväinen kuumuuteen. Paikkakunnalla saattoi nähdä merkkejä rakennusten seinistä jopa yli kahden
metrin korkeudelta, jossa tulvat olivat käyneet vieressä virranneen Tonavan tulviessa. Myös Suomessa on aina ollut
tulvia, mutta näitä ns. ääriolosuhteita on luvattu myös meillekin tulevaisuudessa.
Hyvää ja siunattua kesää sinulle
Ritva Kuosmanen
Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa. Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi hyvyyttäs Jumala. Ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta…