top of page

Pyydä, niin saat.

Rakkaat sisaret, Haluaisin jakaa teille jotain pientä mutta suurta, jota Taivaan Isä on minulle näyttänyt viimeaikoina. Hän on nimittäin avannut ihanan rauhoittavia, turvallisuuden tunteen nostattavia, rakkaudentäyteisiä juttuja, jotka ovat saaneet minut hullaantumaan Häneen vieläkin enemmän! Mahtava Isä! Aivan arkisten ja konkreettisten asioiden kautta Hän on puhunut. Jaan niistä nyt yhden. Eräänä iltana olin poikiemme kanssa kotosalla, ja he halusivat pelata yhdessä lautapelejä. Lupauduin mukaan peliin, ja istuin sohvalle. Yhtäkkiä nuorimmaisemme, 4-vuotias, alkoi repiä allani olevaa valkoista peittoa. Hänellä oli selvästi kylmä, ja hän halusi päästä lämpimän peiton alle. Ongelma vain oli, että istuin sen päällä. Hän repi ja repi, ja sanoin hänelle: "Jos vain pyydät, niin annan peiton sinulle". Hän katsoi minuun suloisen uhmakkain silmin, ja jatkoi repimistä. Repiminen muuttui itkupotkuraivariksi lattialla. Hän huusi, ja repi, ja huusi ja repi, yritti vaikka mitä asentoja vetää peittoa altani. Toistin sanomani: "Jos vain pyydät, niin saat peiton. Annan sen sinulle." Hän päätti kokeilla toista taktiikkaa. Hän tuli syliini, ja antoi paljon haleja ja suukkoja. Nautin saamastani hellyydenosoituksesta, ja rutistin oikein isosti rakasta kuopustani. Hän hymyili..ja sitten jatkoi taas peiton repimistä. En hievahtanut. Sydämessäni tiesin tarkalleen, miksi hän halusi peiton, ja tahtoni oli antaa tuo peitto hänelle, mutta hänen olisi vain pyydettävä (miksei hän voinut vain avata suutaa ja pyytää? Miksi oli helpompaa yrittää repiä peittoa altani, vaikka se käytännössä katsoen oli mahdoton yhtälö?). Itku alkoi jälleen. Seuraavaksi poika ilmoitti haluavansa pelata kanssamme lautapeliä, ja otimme hänet mukaan peliin. Hän pelasi hetken, ja sitten alkoi taas peiton repiminen kynsin ja hampain. Peitto pysyi kuin pysyikin allani. Tässä vaiheessa olin hiljaa, enkä sanonut enää mitään, sillä poika tiesi, mitä hänen tulisi tehdä, jotta saisi peiton. Hän pysähtyi ja katsoi minuun kasvot krokotiilikyyneleiden peittäminä, ääni väristen, voimat loppuunpalaneina: ”Äiti, saisinko peiton?” Sydämeni valtasi ilo ja innostus! Hän pyysi, hän pyysi! Nyt saan vihdoinkin antaa hänelle juuri sen, mitä hän halajaa tässä hetkessä. Minä vain odotin, että hän pyytää! Nousin peiton päältä, ja ojensin sen kehujen kera pojalleni: "Kyllä, nyt saat peiton. I,hanaa kun pyysit! Ole hyvä, tässä se nyt on!". Hän otti peiton iloisena vastaan, ja hyppäsi takaisin syliini, käärien meidät molemmat pehmeän valkoisen peiton alle. Ihana lämpö ja rakkaus täytti tuon hetken. Pojalta pääsi syvä, helpotuksen huokaus kun hän painoi päänsä syliini. Minäkin huokaisin - Kunpa hän vain olisi heti alussa jo totellut. Olisi säästänyt itsensä paljolta vaivalta ja surulta. Alkoiko Pyhä Henki puhua sinulle? Minulle Hän puhui tuossa tilanteessa vahvasti. Kuinka usein me, Jumalan omat rakkaat lapset, lähestymme häntä ”itkupotkuraivarein”, yrittäen repiä häneltä vastausta, tai jotakin asiaa, jota tarvitsemme. Lähestymme Häntä joskus sellaisella asenteella, että ei Isä kuitenkaan tätä halua minulle antaa, joten pakko koittaa saada se nyt omin keinoin.” Tuntuuko joskus siltä, että Isä istuu juuri sen asian päällä, jota kipeimmin siinä hetkessä tarvitset? Onko Hän hiljaa? Lähestymme Häntä mitä ihmeellisimmillä taktiikoilla, yritämme erilaisia "kikkoja", kaavoja ja suorituksia, joskus polttaen itsemme aivan loppuun. Kuitenkin Isän sydän on vain: ”Pyydä, niin saat”. Ajattelemmeko koskaan sitä ILOA, mikä Taivaan Isällä on, kun Hän saa antaa lapselleen jotain hyvää? Hän iloitsee kanssamme! Jos ajattelemme vain sitä iloa, mikä meille koituu, on ilomme vaillinaista. Jeesus lupasi antaa meille oman ilonsa, jotta meidän ilomme voi olla täydellinen. Taivaan Isä siis haluaa iloita kanssamme, ei vaan lähettää siunauspaketteja, jotta me voimme mennä omiin oloihimme riemuitsemaan. Hän on Isä, ja rakastaa iloita lastensa kanssa! Hänen ilonsa vahvistaa meitä! Onko sydämelläsi asioita, joista olet saanut itkupotkuraivareita, mutta et ole ehkä rohkeasti uskaltanut pyytää asiaa suoraan Jumalalta? Tänään on uusi päivä, lähesty Häntä luottamuksella. Hän kuulee, Hän vastaa, ja Hänen olemukseensa kuuluu se, että Hän siunaa lapsiaan. Kyllä, joskus vaikeuksienkin kautta, mutta ei unohdeta sitä, että Hän on rakkaus, Hän on hyvyys, Hän on ilo, ja sinä olet Hänen! Valoa ja siunausta syksyysi. Odetta Lee-Simmons »Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.Mt.7:7-11 Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr.4:16 Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat! Jes.29:18 ReplyReply allForward

Pyydä, niin saat.
bottom of page