Mihin Minua Tarvittaisiin!

Elämässäni suuret päätökset ovat aina vaatineet aikaa keskustella ja rukoilla Jumalaa löytääkseni vastauksen tarvittavaan kysymykseen. Tässä kuvaan nyt ensimmäisen ja suurimman. Tiesin, että minulla oli synnynnäinen sydänvika, mutta en tiennyt minkälainen ja kuinka vaarallinen se olisi. Olin 21 vuotias opiskelualaa hakeva ja jo kihlautunut nuori nainen. Sydänviastani tulikin niin suuri ongelma, että lopulta keräsin kaiken voimani ja hakeuduin sydän spesialistin puheille. Pelkäsin diagnoosia, sillä minut lähetettiin suoraan erikoistutkimuksiin. Kun sitten laitteisiinsidottuna ja kirurgien ympäröivänä hädissäni katselin ympärilleni ja seurasin monitoriani, näin kuinka sydämeni lyönnit alkoivat harveta. Hiljaa rukoilin samalla kun näin monitorin osoittavan viivaa. Oliko minulla tarvetta maailmassa? Vastauksena sain nähdä vihreällä kaakelilla loistavan valon Ristin muodossa ja Pyhän Hengen kosketuksen kautta sanat”Älä pelkää, Minä se olen”. Siinä hetkessä minut vedettiin takaisin , sydämeni alkoi toimia ja tiesin että Jumalalla oli minulle suunnitelma. Annoin elämäni Herralle luottaen, että suuri kirurginen sydämen korjausleikkaus oli edessäni. 5 vuoden kuluttua olin saavuttanut hyvän ammatin, naimisissa ja kahden tyttären äiti. Asuimme Turussa. Eräänä alkukesän iltana elämääni iski uusi pommi. Mieheni sai haastavan ja Suomessa kehitetyn ensimmäisen Risteilylaivoihin rakennettavan elektronisen tilausohjelman. Mutta se merkitsi, että meidän tulisi muuttaa aluksi Etelä- Afrikkaan. Olin seurakunnassa mukana, olin ystävystynyt nuoren pappisperheen kanssa, enkä ollut mitenkään valmis hyppäämään tuntemattomaan tulevaisuuteen. Kesä tuli ja syksy seurasi pitkälle, enkä olisi millään jättänyt mielenkiintoista omaa työtäni. Jumalan suunnitelmat olivat kuitenkin toiset! Olin niin väsynyt työstämään tuntemattomaan maailmaan joutumista, että pyysin Jumalalta vastausta: Avasin Raamatun ja luin ja käteni kosketti tekstiä ” Ja Herra sanoi Abrahamille: Lähde maastasi, ja suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan”. Vaikka osoite oli tuntematon, olosuhteet vieraat, hyväksyin Jumalan vastauksen. Omaisemme olivat vihaisia moniksi vuosiksi. He kokivat olevansa hyljättyjä.! Yllätykseksemme muutimmekin ensin vuodeksiTanskaan. Se oli hyvä koulutusvuosi moniin asioihin ja tulinkin siihen tulokseen, että Jumala antoi meille ns. pehmeän laskun. Tartuin raamattuun englannin kielisenä versiona, jota olen käyttänyt siitä lähtien. Irrottautuminen kotimaasta merkitsi laskeutumista taivaallisille käsivarsille. Seuraava iso askel lennätti perheen Wieniin viideksi vuodeksi. Jos Abraham vaelsi maasta toiseen niin kuljettin mekin. Mieheni kulki maailman kaikissa kolkissa usein viikkoja joten jäin paljon yksin, nyt poika vauva kainalossa. Itävalta on edelleen vahvasti katolinen maa eikä Englanninkielistä seurakuntayhteyttä ollut nähtävästi missään. Itkin ja rukoilin . Ja vastaus tuli nopeasti- ei meitä jätetty yksin. Tyttäremme kävivät kansainvälisessä koulussa ja he kaipasivat ystäviä hekin. Kun seuraavan kerran menin postiluukulle sain kutsukortin lähellä olevasta lähetystyöntekijöiden keskuksesta. En ollut uskoa silmiäni. Mistä kukaan tiesi, että vanhaan hienoon ”linnaan” oli muuttanut suomalainen perhe. Jumala tiesi. Käännös oikeaan suuntaan vaikuttaa perheessämme tänäkin päivänä. Ihmeellisintä oli tutustua keskuksen henkilöstöön, joiden esimies oli Kalevi Lehtinen. Kun sitten sairastuin vihurirokkoon ( tartunta tytöistä) totesin olevani myös raskaana. Etsin lääkäreistä apua kielteisellä tuloksella. Minut lähes pakotettiin raskauden keskeyttämiseen. Jumalan viesti tilanteeseen löytyi Hebr. 10:35-36. ”Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.” Lyhyen periodin asuimme Romaniassa ja 25 vuotta Lontoossa. Herramme kutsui minut ja osan perhettä takaisin vastaanottamaan minun kansaani, kun he tulevat. Tähän minut harjotettiin. Siunauksin Leena Reijonen