Lupauksia

Kirjoittaessani tätä kirjettä on joulu jo ohi ja sulattelen vieläkin jouluruokia. Muutaman päivän kuluttua on uusi vuosi. Mitä se tuo tullessaan? Antaako se jotain uutta? Ihminenhän toivoisi aina jotain uutta ja parempaa. Uusi vuosi on myös lupausten aikaa. Lupauksia, jotka helposti jäävät lupauksiksi. Miksi? Ovatko lupaukset jo heti päätettäessä ilman realiteettia vai emmekö jaksa vain ponnistella saavuttaaksemme päämääräämme vai annammeko vain helposti periksi? Muistan lukeneeni, että hyvä tavoite ja tapa on vaikeinta saada pysymään kun motivaatio on laskenut eikä muutoksen vaikutus vielä näy. Päätin tänä vuonna, että teen joulun ”helpommin” niin etten kaadu jouluna puolikuolleena sängylle. Olen luonteeltani suorittaja. Yleensä tekemiseni sujuvat kevyesti, mutta joskus myös hampaita kiristellen. Opin lapsuudessa äidiltäni, että joulu ei tule jos kotia ei ole käyty läpi. Ja niin myös tein naimisissa ollessani: koti siivottiin lattiasta kattoon ja kaikki siltä väliltä - kirjaimellisesti. Meillä oli joka joulu lähisukua aattona ruokailemassa, joten täytyihän ruokaakin olla … ”riittävästi”. Sekin on kotoa opittu. Kun muutin Turkuun avioeroni jälkeen, en työkuvioideni vuoksi pystynytkään panostamaan jouluun niin paljoa ja VAU joulu tuli yhtälailla. Mutta silti suorittamisesta on jäänyt jäänteitä. Ja vihollinen yrittää kuiskailla korvaani vähäisestä siivoamisesta joulunvieton lomassa joka vuosi. Pikkuhiljaa olen pystynyt hellittämään, mutta silti tänäkin vuonna siivous ”laajeni” siivouksen edetessä - aina tarttui silmään asioita, joille piti tehdä jotakin… Luokseni tuli aattoiltana vieraita ja pitihän sen vuoksi panostaa ruokaankin ja panostus oli myös määrällistä. Järki iski todellisuuden eteeni taas joulun jälkeen. Miksi kaikki tämä vaiva? Kukaan ei varmasti huomannut, jos jonkin kaapin sisältö olisi jäänyt vähemmälle siivoamiselle. Tai olisiko vieraani huomannut, että tänä vuonna pöydässäni ei ollut paria ruokalajia kuten aina ennen? Miksi joulusta on tullut kiireen, mässäilyn ja rehkimisen juhla? Ihmiset kiertävät kauppoja ostamassa valtavan määrän lahjoja, siivotaan, tehdään ruokaa jne. Olemmeko unohtaneet mikä joulun alkuperäinen tarkoitus? Miksi emme vain pysty nauttimaan tästä tarkoituksesta – osata vain olla, nauttia sekä muistella pientä poikavauvaa seimessään ja hänen merkitystään silloin ja nyt. Kuinka paljon Hän pystyy antamaan meille ja kuinka paljon arvokkaampi Hän on kuin markettien lahjat? Tänä päivänäkin Hän on vain minua ja sinua varten, kulkee vierellämme odottaen jokaista hetkeä, jonka sallimme omasta elämästämme antaa Hänelle. Sitä Hän odottaa! Ei Häntä kiinnosta kuinka paljon ruokia tein tänä jouluna, kuinka monta lahjaa ostin tai millaisen siivouksen tein. Tätä olen ruokiani sulatellessa miettinyt pari päivää. Pohdiskellut miten muistaisin taas ensi vuonna, ettei minun tarvitse suorittaa kuten äitini teki. Voisin keskittyä enemmän joulun sanomaan kuin joulun suoritta- miseen. Voisin keskittyä tärkeimpään ihmeeseen, joka meille on annettu pelastukseksi – Jeesukseen! Olisiko tämä uudenvuodenlupaukseni? Siunattua uutta vuotta sinulle! Ritva