top of page

ILOA YHTEYDESTÄ

Viittä vailla kuusi ovikello soi, ja menen avaamaan. Kotiimme astuu kaksi innokkaasti rupattelevaa naista. Juuri, kun ovat saaneet takkinsa naulakkoon, joukkoon liittyy vielä neljä lisää. Vilkas puheensorina täyttää olohuoneen, vaikka edellisestä tapaamisesta on kulunut vain pari viikkoa. Jälleennäkeminen on iloista ja ilmapiiri odottava. Roomalaiskirje 1:12 kuvaa tuota osuvasti “että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme”. Sitten voimmekin aloittaa Kouvolan Aglown rukous- ja ylistysillan yhteisellä kiitoksella ja rukouksella. Mitä sinulle kuuluu? Istuudumme pöydän ääreen, missä on tarjolla virkistäviä hedelmiä ja mehuja. Jokainen saa kertoa kuulumisensa, miten on mennyt, miten Jumala on johdattanut tai auttanut. Myös ne tilanteet, missä mokasi tai epäonnistui- sehän on kaikki elämää. Joskus koettelemukset painavat ja saamme yhdessä lohduttaa, rukoilla ja rohkaista eteenpäin. Yhteys on vuorovaikutusta ja kanssakäymistä toistemme kanssa. Jos joku haluaa vain olla ja kuunnella esim. väsymyksen vuoksi, on sekin aivan ok. Aloittaessani luotsaamaan tätä ryhmää muutamia vuosia sitten, tunsin naiset vain ulkonäöltä. Alku olikin aika haparointia, sillä tarkkailin heitä vain vajavaisesti, inhimillisin silmin. Usein ärsyynnyin toisten ajatuksista tai tavasta toimia. Sielunvihollinen toi tietysti lusikkansa soppaan ja yritti tuoda erimielisyyttä ja tyytymättömyyttä keskuuteemme. Rukouksella on suuri voima. Rauta rautaa hioo ja ihminen toistaan hioo sanotaan Sananlaskuissa 27:17. Itselleni oli valtava oivallus, kun ymmärsin jokaisen olevan kuin jalokivi. Kukin heijastaa juuri omaa väriään: safiiri sinistä, rubiini punaista, smaragdi vihreää jne. Olemme kaikki erilaisia ja jokainen saa omalla tavallaan ja persoonallaan ilmaista itseään. On tärkeää, että kunnioitamme toinen toistamme ja osoitamme hyväksyntämme ja rakkautemme kaikissa tilanteissa. Niistä syntyy keskinäinen luottamus ja hyvä yhteys. Joh 13:35 sanoo: “Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.” Naamioista vapauteen Ajatuksen illan opetukseen sain Sarah Shawn kirjasta Sarah ja videosta, jonka näin aiemmin. Kysymys on naamioista, joiden taakse olemme piiloutuneet peittääksemme sen todellisen minän. Eli esitämme jotain muuta, mitä olemme. Syntiinlankeemuksen jälkeen Adamin ja Eevan tapa käsitellä kipuja ja pelkoja oli peittää ne, eli piiloutua viikunanlehtien taakse. Jumalan tahto on aina hyvä. Hän antoi meille parastaan – Jeesuksen. Hänen kauttaan voimme saada syntimme anteeksi, uudestisyntyä Jumalan lapseksi ja elää läheisessä suhteessa Hänen kanssaan. Jeesus on pelastaja, vapahtaja, parantaja, eheyttäjä ja ennalleen asettaja. Jokaisella on omat tavat käsitellä kokemuksia, mitä elämän varrella on tapahtunut. Usein kyky käsitellä vaikeita ja negatiivisia tilanteita ja asioita on varsin rajallinen, tai niitä ei ole osattu kohdata ollenkaan. Emme voi korjata sitä, minkä vain Jeesus voi. Meille on muodostunut ongelman seurauksena naamio, joka ikään kuin tuottaa turvaa, mutta ei saa aikaan parantumista. Yritämme näyttää ulkoisesti täydelliseltä , mutta meistä tuleekin sisäisesti pelokkaita ja epävarmoja. Jesaja 28:15 sanoo: “Sillä me olemme tehneet valheesta turvamme ja piiloutuneet petokseen”. Pidän piilossa sen, joka oikeasti olen. En tahdo näyttää sitä muille ja rakennan puolustuksen todellisen minän ympärille. Saatan olla iloinen, mutta syvällä sisimmässä on tuska, jonka tulisi parantua. Saatan olla varsin hallitseva, mutta sisimmässäni kannan hylkäämistä ja loukkaantumisia, jotka tulisi käsitellä ja antaa anteeksi. Ihmispelko estää yhteyden syntymisen. En tohdi ilmaista ajatuksiani tai tulla näkyväksi, jos joku ei silloin pidäkään minusta! Minussa onkin kaksi minää ulkopuolinen ja sisäinen piilossa. Se on aina sekava olotila. Naamio pitää minut etäällä muista ja itsestäni. Jeesus on vapauttajamme, joka haluaa asetta ennalleen sen, mikä on rikkoutunut. Hän haluaa päästä naamiomme taakse ja parantaa meidät. Hän haluaa vapauttaa vangitut, antaa juhlapäähineen tuhkan sijaan, ylistyksen vaipan masennuksen sijaan, iloöljyä murheen sijaan. Ensimmäinen asia saattaa eheytymisessä olla, että Jeesus saa laskeutua pään tiedosta sydämen tasolle, että saan olla todellisesti Hänen läsnäolossaan ja rakkautensa ympäröimänä. Vasta silloin uskallan päästää Hänet kipujen ja kärsimyksen paikkoihin. 1Joh 4:18 vakuuttaa :”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Itse emme aina edes tiedosta, että elämme valheellisesti naamion takana. Vain Pyhä Henki voi meille näyttää ne syyt ja tilanteet, jotka ovat vaikuttaneet niiden syntymiseen. Jeesus kutsuu ulos piilopaikasta. Vastaanotetaan Hänen elämä itseemme. Annetaan totuuden tehdä meidät vapaiksi. Silloin löydämme myös rauhan. Annetaan Jumalan purkaa valheelliset naamiot ja parantaa, jotta meistä kuoriutuu se alkuperäinen ja aito persoonallisuus. Silloin yhteytemme myös toisten kanssa saa aivan uudet mahdollisuudet ja ulottuvuudet. Sinä olet Jumalalle ainutlaatuinen, arvokas, sangen hyvä ja ylen ihmeellisesti tehty nainen. Hän on luonut sinut täydelliseksi Hänen tarkoitustaan varten. Jumala haluaa, että voit iloita naisellisuudestasi ja niistä luonteenpiirteistä, joita Hän on juuri sinulle antanut. Hän odottaa, kunnes olet valmis tulemaan Hänen lähelleen... Keskustelua Ilta jatkui ensin varovaisella keskustelulla alustuksesta, mutta varsin pian into ja avoimuus nousi ja kirvoitti kielen kannat. Totesimme yksimielisesti, että jokainen haluaa vapautua ja eheytyä valheellisista naamioista. Jokainen haluaa löytää sen identiteetin, jonka Jumala on hänelle antanut. Tämä on Jeesuksen käden ojennus: “Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon”. Kotiläksyksi annoin kehotuksen ottaa aikaa Jeesuksen kanssa ja pyytää, että Hän näyttää naamiomme ja ennen kaikkea, mistä ne ovat tulleet. Sen jälkeen voimme kohdata ja käsitellä niitä. Sitten voimme antaa anteeksi asian osaisille ja myös itsellemme ja pyytää eheytymistä ja parantumista. Ylistys ja rukous Ylistystä aloittaessa kyselimme, onko meillä naamioita, jotka estävät ylistämästä vapaasti? Halusimme näin laittaa opetuksen heti käyttöön! Vastauksia alkoi kuulua eri puolelta olohuonetta : ihmispelko, häpeä, arvottomuus, vanhat tottumukset ... Rukoilimme, että saisimme eheytyä ja vapautua ilmaisemaan kiitosta ja rakkautta Häneen aidosti. Etenimme, niin kuin Pyhä Henki viitoitti tietä: välillä ylistäen Hengessä ja ymmärryksellä, välillä rukoillen. “Lauluun me liitytään, se on kaukaa menneestä. Nostetaan äänemme taivaan ja maan ääriin”. Tunnelmat vaihtelivat ylistyksestä palvontaan, ja saimme viettää aikaa Hänen läsnäolossaan. Sitten iloitsimme Herrassa , sillä Hän on väkevyytemme ja voimamme. Tanssimme ja lauloimme Hänelle. Metakka taisi kuulua talon ulkopuolelle asti! Saimme myös palvella toisiamme niiden lahjojen mukaan, mitä meille oli annettu. Totesimme, että ylenpalttisesti on iloa Hänen kasvojensa edessä. Kolme tuntia, ja usein ylikin , vierähtää kuin siivillä. Joskus illan alkaessa on väsynyt ja lannistunut, mutta lähtiessä Jumalan ilo, into ja voima täyttää meidät. Eteinen täyttyy ilosta ,naurusta ja kiitollisuudesta. Saimme kokea, kuinka hyvää ja suloista onkaan, kun siskokset elävät sopuisasti yhdessä. Sinne on Herra säätänyt siunauksen ja ikuisen elämän Psalmia 133 mukaillen. Eijariitta Hurri

ILOA YHTEYDESTÄ
bottom of page