Eräs Paimen
Matkalla Beetlehemiin- elokuvassa on kohtaus, joka on jäänyt
lähtemättömästi mieleeni. Siinä vanha ja lähes hampaaton
lammaspaimen, joka on viettänyt elämänsä yksinäisenä raskasta
työtä tehden, saa ensimmäisenä kuulla että mene, saat nähdä
vastasyntyneen kuninkaiden Kuninkaan! Tuo elokuva ei ole mikään
täydellinen mestariteos, mutta tapahtuma, josta se kertoo, on. Enkelit
huutavat taivaasta paimenille ja iloitsevat, paimenet ovat asiasta aivan
yhtä ymmällään ja järkyttyneitä kuin kaikki muutkin Messiasta
odottaneet, mutta heillä on tilaisuus tutustua ensimmäisenä kaikkien
aikojen odotetuimpaan ja ainutlaatuisempaan vastasyntyneeseen matalassa
karjasuojassa.
Lammaspaimen on ollut siihen asti yhteiskunnan vaatimaton jäsen, jolla
ei ole taitoa muuhun työhön. Nyt hän kuitenkin tajuaa Jumalan
pitävän häntä niin suuriarvoisena henkilönä, että ennen kaikkia
muita hän saa kokea tämän käsittömättömän ihmeen. Yhdessä
hetkessä hän oppii Kaikkivaltiaasta Jumalasta jotain uutta: Kuningas
voi syntyä navetassa, ja tämän syntymän tärkein todistaja voi olla
rutiköyhä paimen, joka ei ole tehnyt mitään ansaitakseen kunniansa.
Siinä on armo.Ja tämän maailman järjestys käännetty ympäri.
Paimen saa seurata toisen paimenen syntymää. Vasta hänen jälkeensä
pääsevät yhteiskunnan kaikkein tärkeimmät ja koulutetuimmat ihmiset
katsomaan miltä profetoitu Messias näyttää.
Tilanne on täynnä vastakohtia: kaikista suurin ihminen on pieni
vauva, yhteiskunnan vähäarvoisin lammaspaimen on yhtäkkiä
tärkeämpi hallitsijoita, tietäjät kumartavat viisaammalleen ahtaassa
navetassa ja pienestä kylästä tulee maailman tunnetuin paikka. Kuinka
nerokkaasti ja tarkasti tuo tilanne onkaan suunniteltu pienintä
yksityiskohtaa myöten! Se teki alhaisesta ja ylhäisestä yhtä
arvokkaita ja muutti täydellisesti heidän elämänsä- sekä
maailmanhistorian.
Olen aivan varma siitä, että lammaspaimen poistui paikalta pää
pystyssä ja ihmetystä täynnä, sydän pakahtumaisillaan ja valmiina
kertomaan jokaiselle vastaantulijalle mitä hän sai juuri äsken
todistaa. Hänen arvonsa ei enää koskaan riippunut siitä mitä muut
ihmiset sanovat. Ja tulevina päivinä, kertoessaan miltä taivaan
juhlivat sotajoukot näyttivät, ei hän eikä hänen kuuntelijansakaan
tienneet, että tuosta paimenesta tullaan kertomaan sukupolvelta
toiselle yli kahdentuhannen vuoden ajan.
Maija Hangisto